Viikonlopputerveisiä

Terve! Nyt oon katsellut Jakartaa jo reilun viikon verran ja luulisin, että vaikka ihan joka ikinen päivä hätkähtää jotain uutta juttua (oli se sitten melkein jalan alle jalkakäytävälle ehtinyt lisko, katulapsen kanssa kerjäävä pieni apina, nelihenkinen perhe yhden ja saman mopon kyydissä tai kaatunut mopoilija sääri auki tien reunalla), pahin kulttuurishokki on jo ohitse. Päivät kuluu aika nopeaan tahtiin ja tuntuu ihanalta mennä töihin missä odottaa normaali ja rauhallinen toimisto, hullujen ja kaoottisten katujen vastapainoksi. Oon kokenut jo sen väistämättömän ripulinkin :D mikä kaikille tulee ennemmin tai myöhemmin kun vatsan bakteerikanta muuttuu, mulla kesti onneksi vain yhden päivän ja meni ohi maanjäristyksen myötä. Jopa kuumaan ilmaan on alkanut tottua, itse asiassa toimistolla on ilmastointi niin voimakas että melkein oikein palelee siellä, joten ulos lämpöön meneminen on jopa ihanaa. Oon oppinut muun muassa vähän indonesian kieltä bahasaa, aion ottaa oppitunteja että voisi oikein kommunikoida mutta toistaiseksi osaan yksinkertaisia juttuja kuten "kiitos", "anteeksi", "hyvää iltaa", "minun nimeni on" ja niin edelleen. Osaan jo pysäyttää taksin (ja juuri oikean yhtiön taksin) lennosta ja shoppailu ihmisten tuijotusten kohteena ei olekaan enää yhtä tukalaa. Herätän uteliaisuutta mihin vaan menenkin mutta ihmiset täällä todella tykkää meistä länsimaalaisista ja nyt vasta myös tiedän, mitä todella erinomainen palvelu on.

Olen myös tutustunut muihin korkeakouluharjoittelijoihin täällä ja me ollaan yhdessä vietetty muutamia iltoja ja nähty vähän paikkoja. Tanskan suurlähetystöllä on kolme harjoittelijaa, Anders, Maj-Britt sekä Catharina, Ruotsin lähetystöllä on Johan ja Norjan lähetystöllä Oystein. Oystein asuu samassa rakennuksessa kuin minä joten tässä alakerrassa on siis aina kaveri paikalla mikä on kivaa :) Oystein on myös vähän mun idoli koska se on asunut täällä indoissa jo 5 vuotta ja tuntee Jakartankin oikein hyvin ja sille oon voinut esittää kaikkia tyhmiä selviytymiskysymyksiäni. Yhtenä iltana Oystein näytti mulle vähän kaupunkia ja me mentiin elokuviin (maksoi 3 euroa :) ), sitten oluelle reppureissaajien suosimaan Memories-baariin Jalan Jaksa-tielle keskustaan. Hauska meno, kansainvälistä porukkaa ja hyvää livemusiikkia. Oystein näytti mulle myös hieman paria upeaa ostaria kaupunin keskustassa, toisen nimi on Grand Indonesia ja toinen taisi olla Plaza Senayan. Niissä ei kyllä meikäläinen ikinä shoppaile, niin uskomattoman kalliita merkkipaikkoja että, mutta upeat keskukset ja niin fiinit tilat etten ole muualla nähnyt. Oon täysin jo tottunut siihen, että mihin tahansa julkiseen rakennukseen astuukin, menee turvatarkistusten ja vartijoiden läpi ja tähän sarjaan kuuluu kaikki ostoskeskukset ja hotellit, meidän toimistokin, eli kaikki.

Viikonloppu kului aika äkkiä, perjantaina menin yhteen ostoskeskukseen vähän kaupungin ulkopuolelle etsimään jumppa- ja työkenkiä. Ei olisi pitänyt mennä perjantaina koska valmiiksi ruuhkainen liikenne ruuhkaantuu vielä pahemmin silloin kun kaikki menee pois töistä ja koko kaupungista. Liikenne oli suoraan sanottuna tukossa, ja seisoi enimmäkseen. Menin ostoskeskukseen kuten kaikkialle muuallekin taksilla ja onneksi tunnin reissun hinnaksi tuli vain 5 euroa :)

Näkymä Monaksen tornin huipulta: saasteinen Jakarta

Lauantaina päätettiin olla kunnon turisteja harjoittelijaporukan kanssa ja mentiin katsastamaan Indonesian kansallismonumentti Monas. Se on ruma torni joka juhlistaa maan itsenäisyyttä kaupungin keskustassa valtavalla aukiolla. Joka puolella sen ympärillä kaikui jonkin sortin propagandamusiikki, joka saattoi myös olla maan kansallislaulu. Otettiin hissi ylös asti ja kuvattiin maisemat. Valitettavasti näkymät ei silmiä hivele, jo senkin vuoksi että saasteet leijuvat kaupungin yllä.


Monas: Indonesian Eiffeltorni

Tänä aamuna sovittiin parin muun harjoittelijan kanssa että mennään testaamaan Ritz-Carltonin lounasbuffet. Me asutaan ihan business alueen Mega Kuninganin läheisyydessä ja mentiin sitten sinne herkuttelemaan ja nauttimaan todella hyvästä palvelusta. Ei maksanut kuin 15 euroa ja tarjolla oli isoin seisova pöytä ever. Siellä oli kaikkia mahdollisia aasialaisia ruokia ja länsimaalaisiakin, ja me oltiin iloisia siitä että myös juustoa oli tarjolla, koska kaupassa juusto on täällä todella kallista. Tämä Ritz-Carlton hotelli on toinen niistä paikoista missä 1,5 kuukautta sitten tapahtui ikävä pommitapaus, mutta nyt ei mistään sellaisesta ollut enää jälkeäkään ja yllättävän hyvin oli paikka saatu entiseen loistoonsa. Voitte myös kuvitella, miten tiukat turvajärjestelyt siellä oli. Ajoin taksilla pihaan, taksi tutkittiin sisältä, tavaratilasta ja pohjan alta, sitten menin itse metallinpaljastimesta läpi ja laukku meni läpivalaisuun. Tämän jälkeen vielä kroppani tutkittiin näppituntumalla. Upean lounaan jälkeen olin vielä hemmottelutuulella ja menin manikyyriin. Kalliimpaa kuin Makedoniassa, mutta silti vain 6,5 euroa. Ihan hyvä sunnuntai!