Idul Fitri

Nyt on Idul Fitri. Se on muslimien iso juhla joka vietetään Ramadanin loppuessa. Kokonaisen kuukauden paaston jälkeen saa taas syödä ja juoda valoisalla ja sehän on kivaa. Idul Fitriä verrataan jouluun; kaikki matkustaa takaisin kotikyliinsä perheen luo mikä tarkoittaa sitä että yli puolet jakartalaisistakin on nyt lähteneet kaupungista. Kaupunki tuntuu todella hiljaiselta mikä on on todella harvinaista! Paikalliset kaverini täällä sanoo että tätä tapahtuukin vain kerran vuodessa, ja että Idul Fitrinä Jakarta on jopa viihtyisä :) saasteitten verhokin alkaa repeillä, ja muutaman päivän ajan voi nähdä sinistä taivasta!

Yli viisi miljoonaa jakartalaista poistui kaupungista viime viikon lopulla mikä tietenkin synnytti ihan mielettömät liikenneruuhkat. Kaikki indonesian lomakohteet on tiettävästi täynnä myös juuri tähän aikaan, koska koko maa on lomalla. Meilläkin on suurlähetystö kiinni tänään ja huomennakin, eli pitkän viikonlopun olisi voinut käyttää hyväksi matkustellen. Muut harjoittelijat meni Balille neljäksi päiväksi, mutta en lopulta lähtenyt mukaan, koska oon kuullut paljon varoituksia matkustelevista turistimassoista ja lisäksi koska äiti ja siskot tulee kolmen viikon päästä Balille mihin meen niitä tapaamaan. Toisaalta oli ehkä onni etten mennytkään nyt Balille koska siellä oli maanjäristys; lauantaiaamuna mitattiin 6,4 richterin asteikolla. Kuolonuhreja ei tullut mutta yhdestä ostoskeskuksesta romahti katto alas. Vietän pitkän viikonlopun nyt siis Jakartassa rauhoittuen ja seuraavaa siirtoa suunnitellen.

Lauantaina vietin hauskan päivän indonesialaisten kavereitten Henryn ja Ritan kanssa. Ne ajelutti mua vähän ympäriinsä Jakartan hiljentyneitä katuja ja sitten me mentiin vanhaan kaupunkiin Kotaan missä näkyi pari hollantilaisten siirtomaa-aikana rakennuttamaa taloa ja museota niiltä ajoilta. Harmi että kaikki on päästetty ihan rappeutumaan, liekö sitten niin ettei ole varoja pitää yllä Jakartan historiaa tai sitten se ei liiemmin kiinnosta. Kaupungilla ei joka tapauksessa ole varoja, ja se näkyy ihan kaikessa. Lauantaina Rita ja Henry myös pelasti mun elämäni: Tähän asti oon käyttänyt residenssini LAN-verkkoa surffailuun joka on niin totaalisen hidas ettei skypen käyttö ole onnistunut. Tämä on vaivannut jo kauemman aikaa mutta mua autettiin nyt löytämään sopiva mokkula ja ostin siis erillisen modeemin ja niin netti kuin skypekin toimii nyt niin hyvin kuin Indonesiassa voi toivoa.

Rita ja Henry vanhan kaupungin aukiolla

Minä ja Henry siirtomaatyylisen ja muinaisen kaupungintalon edessä

Eilen menin kävelylle ja tutkiskelemaan enemmän tätä lähiseutuani, vierailin myös tosi lähellä olevassa Plaza Semanggi-ostarissa vaikka monet kaupat olikin juhlan vuoksi suljettu. Illalla menin kollegani Annin ja tämän miehen Mikon upeaan 36. kerroksen asuntoon mihin muutama muukin työkaveri tuli Idul Fitrin viettoon. Näköalat kaupungin yli oli aivan huikeat.

Sen voi kyllä huomata, että Idul Fitriin on valmistauduttu jo kunnon tovi täällä. Sinne sun tänne on ripustettu "jouluvaloja" ja koristeita ja joka ikinen ilta on kuulunut ilotulitusten räiskettä ja muuta mekkalaa. Kohti ramadanin loppua myös rukousten tahti on kiihtynyt. Herään joskus kahdelta yöllä, sitten puoli viideltä ja kumma kyllä saan sen jälkeen nukuttua tappiin asti. Oon hyväksynyt sen asian, että tulin maahan missä valtaosa väestöstä on muslimeja, eli paikallisiin tapoihin on vaan totuteltava, mutta eilen aamulla oli mulla pinna todella kireällä. Olin oikein odottanut sunnuntaiaamua jolloin ei ole mitään ohjelmaa ja saa kerrankin nukkua myöhään. Mutta väärin meni. Kuuden aikoihin aamulla naisen ääni kuului ikkunani ulkopuolella olevista kaiuttimista. Kuulosti siltä että nainen lukee jotain tekstejä tms. Yritin epätoivoisesti tunkea korvatulppia korviin ja hautautua tyynyjen alle, mutta ääni kaikui kirkkaasti ja selvästi ihan huoneen sisälle asti, koska surkea ikkunaruutuni ei eristä yhtikäs mitään. Tunnin päästä lukeminen loppui ja rummutus alkoi. Ihmiset ulkopuolella alkoi päristää peltirumpuja sydämensä kyllyydestä noin puolen tunnin ajan, jolloin ne vihdoinkin hiljeni. Mulle on hyvin epäselvää, miksi ihmeessä rukousten pitää tulla kaiuttimista koko kansakunnalle, vaikka Indonesiassa on uskonnonvapaus ja kaikki ei suinkaan ole muslimeja. Osittain tähän liittyy kuulemma se että silloin kaikki alkaa varmasti samaan aikaan jne, mutta ei islaminuskon alkuaikoinakaan kaiuttimia käytetty. Oon kuullut keskustelua siitä, että muslimienkin arki jopa vaikeutuu tästä käytännöstä huomattavasti jos heillä on esim pikkulapsia ja aina ne herää aamuyöllä näihin rukoushetkiin. No, palaan näissä mietteissä idul fitrin viettoon ja suunnittelemaan tulevia reissuja. Terveisiä Suomeen!