Kuluneena viikonloppuna oli ekan reissun aika. Johan, Ruotsin suurlähetystön harjoittelija, on käynyt laitesukelluksen kursseilla ja kurssin loppuhuipennus järjestettiin retkenä läheiseen saareen missä tietty voi sukeltaa meressä. Myös veden pinnalla pysyvät sai mennä mukaan ja minuahan ei tarvinnut kauaa houkutella.
Pulau Kotok: palmuja ja hiekkaa
Minä ja Catharina rannalla
Meidän viikonloppuretki suuntautui Pulau Seribuun, suomeksi "Tuhannet saaret", joka nimestään huolimatta on noin 160 saaren pieni saariryhmä Jakartan edustalla. Nämä saaret on jakartalaisten suosimia lomanviettopaikkoja ja vaikka Jakartaa lähinnä olevat saaret onkin aika saastuneita, niin kauempana merellä on pieniä maanpäällisiä paratiiseja. Me mentiin saarelle nimeltä Kotok, siellä on pieni resort nimeltä Anam Kotok mihin ajettiin pikaveneellä 1,5 tuntia Jakartan satamasta.
Koko seurue oli noin 25 henkinen - useimmat meistä oli nuoria matkailijoita mutta oli siellä myös paikallisia. Saari on tosi pieni - sen ympäri kävelee puolessa tunnissa ja on ihan mieletön trooppinen lomanviettopaikka! Maksettiin vain 100 euroa ja saatiin upea loma. Hintaan sisältyi majoitus mökeissä asiaan kuuluvine ulkoilmakylppäreineen :), kaikki ruuat ja venekuljetukset. Minä ja Tanskan harjoittelijatytöt ei osallistuttu sukelluskurssille joten me vaan tutkittiin saarta, löhöttiin varjossa ja snorklailtiin. Ainoa harmi koko touhussa oli se että koko Indonesiassa esiintyy paljon stonefish-kalaa. Se maastoutuu täydellisesti meren pohjaan ja jos sen päälle astuu se päästää piikeistään myrkkyä. Kipu on kuulemma aivan uskomaton ja jos ei heti saa vastamyrkkyä, voi joutua koomaan. Me jouduttiin siksi vuokraamaan paikan päältä hienot vesibuutsit joissa on paksu kumipohja. Snorklatessa nähtiin meren pohjassa myös noin 30 cm korkeita mustia piikkipuskia jotka kuulemma myös on myrkyllisiä ja voi tappaa jos niihin osuu. Snorklausta siis varjosti hieman nämä ankeat tiedot. Koralli oli aika kuollutta - ihmekös kun laivaliikenne on vilkasta - mutta nähtiin silti pari hienoa värikästä kalaa.
Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli todella tarpeen ja kukaan meistä ei tainnut haluta enää takaisin Jakartaan :) koko saarella ei ole yhtään autoa tai mopoa eikä niistä kuulunut pihaustakaan :) lisäksi sai hengittää ihanaa raikasta meri-ilmaa pääkaupungin pakokaasujen sijaan. Kyllä jo kaksikin viikkoa Jakartan likaisia, haisevia ja meluisia katuja tallanneena oppii arvostamaan puhdasta luontoa, lintujen ääniä ja aaltojen loisketta! Nyt aivan uudella motivaatiolla tulevia lomia suunnittelemaan!
Resortin ruokasali meren päällä
Tanskan suurlähetystön harjoittelijat Maj-Britt ja Catharina menossa rannalle
Minä ja yksi saaren isoista liskoista. Ne tuli jatkuvasti vonkaamaan ruokaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti