Pikkujoulua!

Hyvää adventtiaikaa täältä tropiikista! Joulutunnelmaa on saatu aikaiseksi Indonesiassakin. Kauppakeskuksiin on laitettu kuusia ja joissakin soi joulumusiikki. Ihmiset puhuu joululomasuunnitelmistaan. Ja minä en malta odottaa että saan avata ekan luukun kotiväen lähettämästä joulukalenterista :)

Perjantaina oli muslimien pyhäpäivä Idul Adha. Silloin uhrataan eläimiä, lähinnä vuohia tai lehmiä, Allahille ja jo viikko ennen h-hetkeä eläinparkoja tuodaan teitten viereen odottamaan teloitustaan. Viime viikon kuului siis Jakartan kaduilta määkinää ja ammuuta ja siellä ne elukat kökötteli autoteitten vieressä mopojen pöristellessä ohi. Idul Adhana perheet kokoontuu yhteen juhlimaan, ripustavat ostamansa eläimen jaloista roikkumaan (yleensä autotallin eteen, mihin kuulemma on tarkoitusta varten rakennettu koukkukin) ja leikkaavat niiltä kurkun auki ja veri virtaa. Olin jo etukäteen päättänyt etten poistu huoneestani perjantaina etten vahingossakaan joudu kuulemaan tai näkemään tätä kauheutta, mutta jouduin lopulta käymään kaupassa. Täysin vasten tahtoani kuljin kahden talon ohi joiden edessä perheet, niin lapset kuin aikuisetkin, ilosta hihkuen nylki vuohia. Kaduilla haisi eläinten ruhot. Ja rukouksia tottakai kaikui kuin viimeistä päivää. Ostin uudet korvatulpat, katkerana siitä että eläinten kiljunta ja moskeijojen huuto herätti mut vapaapäivänä jo puoli seitsemältä aamulla.

Samalla reissulla kävin salilla. Olen jo aikaisemminkin maininnut siitä että Indonesiassa ei riitä se että musiikki on erittäin kovalla. Sen on oltava niin kovalla, että ikkunaruudut helisee ja lattiat tärisee. Ja tähän eroavaisuuteen en pysty totuttelemaan. Olin nimittäin spinning-tunnilla, missä pienen huoneen megakokoiset kajarit oli säädetty täysille. Tämän lisäksi ohjaaja kiljuu mikkiin vaikkei sen ääni siltikään kuulu musiikin yli. Tunnin alussa jouduin pyytämään ohjaajaa säätämään äänenvoimakkuutta hiukan hiljemmalle, koska tuntui siltä että tärykalvot menee hetkenä minä hyvänsä. Se teki työtä käskettyä, mutta käänsi volumen takaisin ylös kolmen minuutin sisällä. Jouduin pitämään käsiä korvilla seuraavien biisien ajan, mutta koska nämä hienovaraiset vinkkini ei tepsineet, marssein kiukuspäissäni protestiksi ulos kesken tunnin. Korvissa soi vielä kauan tämän jälkeen.

Tämän viikonlopun pääohjelma oli kuoroni albumin levytys. Vietettiin siis suurin osa ajasta samalla studiolla missä viime viikkoinen joulukonserttimmekin oli. Levytettiin vain kahdeksan biisiä mutta siinä meni tietysti paljon aikaa koska useita kohtia jouduttiin ottamaan uudestaan. Levyn pitäisi ilmestyä vielä ennen poistumistani Indonesiasta ja sen julkaisemista odottelen innolla.

Eilen illalla olin muutamien kuorolaisten kanssa Jakartan viereisessä pikkukaupungissa nimeltään Tangerang. Vanhalla kuorolaisella ja kaverillamme Putrilla oli 17-vuotissynttärit ja meidät kaikki oltiin kutsuttu. Putri on tosi viehättävä nuori neitokainen ja aivan uskomaton laulajalahjakkuus joka myös soittaa pianoa, rumpuja, bassoa, saksofonia ja varmaan paljon muutakin. Lisäksi se harrastaa karatea. Kävin Putrin luona noin pari kuukautta sitten syyskuussa lauleskelemassa ja soittamassa muutaman kaverin kanssa joten paikka oli tuttu. Ja kyllä oli suuret juhlat! Väkeä oli varmaan 100 henkeä ja mun mittapuun mukaan ne olisi voinut olla jonkun häät. Siellä oli Putrin sukua, pari opettajaa, meitä kuorolaisia ja varmaan kaikki synttärisankarin koulukaverit paikalla. Annoin Putrille lahjaksi pehmoleluhirven jolla on kaulahuivi jossa lukee "greetings from Scandinavia". Juhlissa oli jopa kaksi eri buffet-osastoa, toisessa Indonesialaista ruokaa ja toisessa länsimaista. Tietysti söin länsimaista ruokaa, päihittää kyllä paikalliset nasi gorengit ja nuudelit mennen tullen! En ole pitkiin aikoihin syönyt yhtä hyvin. Juhlat oli myös juuri mun tyyliset, siellä oli ohjelmaakin juontajineen ja aina joku soitti ja lauloi jotain. Me kuorolaiset esitettiin "oh Happy Day" ja oltiin menestys. Seinällä näytettiin diakuvia Putrin lapsuudesta ja kouluajoista ja lisäksi ohjelmassa oli kokoajan kilpailuja vieraille. Loppuillasta Putrin luokkakavereista koostuva bändi esiintyi. Yksi tosi erikoinen yhteensattuma oli se, että yksi Putrin vieraista oli yhden paikallisen yliopiston erittäin arvostettu professori. Olin viikkoa aikaisemmin ollut töiden puolesta EU:n ja Unicefin lastenoikeustilaisuudessa missä samainen professori oli puhujana! Professori lauloi hienosti kappaleen "My Way" Putrille.

Vasemmalta: Synttärisankari Putri, minä sekä kuorokaverit Poppy, Rani ja Henry

Sain kyydin kotiin kahdelta kuorolaiselta, joiden kanssa innostuttiin laulamaan kotimatkalla. Oli mahtavaa ajella öisen Jakartan läpi ja vedettiin kuorolaulujamme kolmiäänisesti. Nämä ihmiset on niin musikaalisia ja niin lahjakkaita, että niitten kanssa hoilottaminen, esiintymisestä puhumattakaan, on etuoikeus.

Ja taas on sunnuntai-ilta ja meikäläinen valmistautuu uuteen viikkoon. Ei ole mitään ihmeempiä odotettavissa ensi viikolle, paitsi suurlähetystön kohta lähestyvä itsenäisyyspäiväjuhla. Ruotsin suurlähetystön henkilökunta valmistelee EU-puheenjohtajana arvovieraitaan varten oikeaa Lucia-kulkuetta, johon lupauduin mukaan. Meillä alkaa harjoitukset huomenna maanantaina Ruotsin suurlähettilään residenssissä. Mukavaa lauleskella pian taas vanhoja tuttuja Lucialauluja! Viikko jatkuu siis yhtä musiikillisissa merkeissä kuin tämä viikonloppukin. Mukavaa joulunodotusta siihen asti!