Singaporen rentoutumisloma

Terve! Ja taas on mahtava viikonloppu takana. Kuten tuossa aiemmin tuli todettua, menin Catharinan kanssa Singaporeen visiitille. Singaporeen on Jakartasta reilun tunnin lento ja meidän menopaluuliput tuli maksamaan noin 70 euroa per pää, eli pakkohan se mahdollisuus oli käyttää. Lennettiin halpalentoyhtiöllä AirAsialla perjantai-iltana Jakartasta ja palattiin takaisin myöhään sunnuntai-iltana. Kaiken kaikkiaan oli aivan erinomainen reissu, vaihteluhan tunnetusti virkistää ja myös mulle tämä oli ihana piristys pitkän sairastelun jälkeen.

Meidän matkahan alkoi perjantaina 13 pvä, ja taikauskoinen tai ei, meidän lentokoneeseen ehtiminen oli aivan hiuskarvan varassa. Lähdettiin kentälle todella ajoissa, mutta 2 km ennen terminaalia liikenne oli täysin jumissa eli mateli noin 1 cm sekunnissa ja mopoja ja autoja jokapuolella eli oltiin ihan motissa ja varmaan kaikilla hermot kireällä kun lentokentälle piti ehtiä. Kun me viimeinkiin päästiin terminaalille asti lähtöselvityksen piti olla jo kiinni koska lennon oli määrä lähteä jo puolen tunnin päästä. Seurasi mieletön juoksu taksilta oikealle tiskille missä kuin ihmeen kaupalla vielä oli joku virkaiija ja saatiin paikat koneeseen mutta virkailija sanoi että lähtöportti menee kiinni 10 minuutin päästä. Päästiin jopa lentokenttäverotiskin pitkän jonon ohi, passintarkastusjonon ohi ja vielä turvatarkastusjononkin ohi ja juostiin kilometritolkulla henkihieverissä ja ehdittiin kuin ehdittiinkin siihen koneeseen :) opetus: perjantai-iltana ei riitä, että varaa lentokentälle menoon nelinkertaisesti aikaa. Jakartassa liikenne on jotain ihan muuta.

Vehreä Singapore

Me rakastuttiin Singaporeen jo maan lentokentällä. Saapumisterminaali oli upea ja freesi, passitarkastuksessa oli tarjolla karkkeja ja lentokenttäkaupassa tarjoiltiin liköörimaistiaisia. Erikoista nähdäkin niin paljon viinipulloja rivissä, koska Jakartassa on vaikeaa löytää muuta kuin olutta, ja jos löytääkin niin se maksaa omaisuuden. Singaporessa me vain käveltiin ympäriinsä (ette voi ikinä arvata miten ihanaa on vaan kävellä vapaasti kaupungissa kunnon leveällä kävelytiellä, eikä kiemurrellen autojen seassa ja yrittäen pysäyttää niitä että pääsee ohi samalla peläten että jääkö alle) ja saatiin hyvä yleiskuva koko kaupungista. Käytiin Chinatownissa ja Little Indiassa eli etnisissä kaupunginosissa, ja muuten vaan hengailtiin, hengitettiin raitista ilmaa ja rentouduttiin. Nautittiin myös aivan suunnattomasti siitä että Singaporessa on paljon turisteja eli länsimaalaiset ei ole mikään harvinainen näky, eli meitä ei tuijotettu, häiritty ja puhuteltu eikä ketään kiinnostanut ottaa meistä kuvia kuten Jakartassa :) me siis sulauduttiin joukkoon ja saatiin siten olla ihan rauhassa ja sitä asiaakaan en varmaan koskaan olisi oppinut arvostamaan ellen olisi voinut kokea Indonesian todellisuutta.

Samaan aikaan oli APECin huippukokous Singaporessa ja myös itse Obama oli kaupungissa. Muutamaan otteeseen teitä suljettiinkin ja hienoja autoja lipui ohi poliisisaattueessa.

Basaari Little Indiassa. Kuvasta ei valitettavasti välity kaikki kukkakoristeiden ja vahvojen mausteiden tuoksut ja rytmikäs intialainen musiikki. Upea tunnelma.

Mulle kävi Singaporessa myös yksi ihan mieletön juttu. Mulla oli nimittäin kolme vuotta sitten Australiassa yksi kiva intialainen kurssikaveri. Aussiaikani jälkeen me ei pidetty kauheasti yhteyttä, ehkä vaihdettiin pari meiliä ja siinä se. Kun sitten kävelin Singaporessa vilkkaimmalla ostoskadulla Orchard Roadilla, kuulin kun joku huusi ”heiiidi” ja kun katsoin niin siinä oli ilmi elävänä tämä kurssikaveri! Tunnistin sen heti, ja me vietettiin hauska tunti kuulumisten vaihtelemisen merkeissä. Se oli valmistunut Australiasta ja oli nyt Singaporessa töissä.

Meille kävi Catharinan kanssa yksi toinenkin erikoinen juttu, nimittäin kun oltiin aamiaisella Starbucksissa niin meidän lähelle istahti mies jonka kanssa alettiin rupatella. Ilmeni että mies oli australialainen stuertti ja töissä Qantasilla, oli kuulemma juuri samana aamuna lentänyt Lontoosta Singaporeen. Sille oli määrätty viikon vapaa Singaporessa ja työnantajan maksama huone hienossa hotellissa ydinkeskustassa. Mutta sen suunnitelmiin oli tullut muutos, se päätti lähteä pois aikaisemmin ja huone jäisi tyhjilleen. Se kysyi meiltä siis, haluttaisiinko me muuttaa sen huoneeseen ja asua siellä loppuaika. Ei tietenkään sitten yhden yön takia lähdetty muuttamaan ja roudaamaan tavaroitamme vanhasta hotellista uuteen, ja lisäksi mua epäilytti koko tyyppi. Lopulta tajusin mikä siinä eniten hämäsi: sillä oli viikset. Saako sturteilla oikeasti olla viikset??

Ostoskatu Orchard Road jouluvaloineen

Singaporesta sanotaan että siellä on tylsää ja liiankin steriiliä. Mutta jos on elänyt Jakartassa vähänkin aikaa, Singapore tuntuu sivistyksen kehdolta ja visiitti siellä on todellinen ilo. Olin tosiaan unohtanut miltä luonto tuoksuu, ja me käveltiin joka paikkaan vain koska se oli mahdollista. Kaupunki tuntui lisäksi tosi hiljaiselta koska missään ei ollut tungosta, julkinen liikenne toimi ja kaikkialla on todella puhdasta. Itse asiassa syy siihen puhtauteen on kovat sakot kaikesta roskaamisesta ja jopa sylkemisestä. Me rakastettiin sitä että joka puolella oli jo joulukoristeita ja joulukuusia ja kun kuljettiin ostoskadulla illan pimetessä, kadulla soitti menevä bändi ja ihmiset oli iloisia ja vapautuneen näköisiä. Pariskunnat piti kädestä kiinni ja jopa ilmasto oli paljon mieluisampi; ei missään nimessä yhtä tunkkaisen kostea kuin Jakartassa. Yksi fundamentaalinen ero Singaporen ja Jakartan ihmisissä tuntuisi lyhyen tarkkailun perusteella olevan se, että Singaporessa voi nauttia elämästä. Elämä ei ole jatkuvaa henkiinjäämiskamppailua ja kituuttamista.

Me löydettiin kaupoista länsimaalaisia karkkeja ja mussutettiinkin niitä onnellisina. Kyllä vasta huomattiin, mitä kaikkea oltiin oltu paitsi. Sitä sanotaan, että vasta kun on juonut Singapore Slingin, on todella käynyt Singaporessa. Eli maistettiin sellaiset lauantain lounaan yhteydessä ja valitettavasti mun vatsakivut alkoi heti ja kesti kolme tuntia. Se oli niin sietämätöntä, että päätin mennä lääkärille saman tien. Enpä toivonut liikoja, koska olen tavannut jo kolme eri lääkäriä tämän vaivani takia mutta kukaan ei ole osannut auttaa. Mutta Singapore on kuulu hyvistä sairaaloistaan ja sinne Indonesialaiset meneekin jos tarvitsevat kunnon hoitoa. Äidin ja Robin pitäisi saada mitalit upeasta avustaan, ne löysi mulle oikean lääkäriaseman nimen ja numeron ja sinne sitten meninkin. Ja onneksi menin, koska tämä lääkäri määräsi jotain lääkettä joka on tähän asti tepsinyt. Singapore paransi jopa mun mystisen vatsani (olen silti huomannut, että lääkkestäkin huolimatta vatsaa sattuu syönnin jälkeen jos on syönyt liikaa tai jos ruoka oli vähänkin mausteista)!

Singapore pysyy puhtaana ja turvallisena kun sakotetaan ja kunnolla.

Singapore on selkeästi kalliimpi kuin Indonesia, mutta tottakai Suomea edullisempi. Me ei liiemmin shoppailtu, mutta mentiin silti Little Indian Mustafa Centeriin missä myydään edullisia, aitoja hajuvesiä. Kolme pulloa tarttui mukaan. Catharina osti myös tyynynpäällisiä ja jadekoruja. Vaatekaupat oli samat Mangot, Zarat yms kuin Suomessakin, joten niihin ei edes vaivauduttu menemään. Itse himoitsin myös toinen toistaan tunnelmallisempia teekauppoja missä myytiin hienoja, vaikkakin kalliita teepurkkeja. En kyllä pysty lopettamaan Singaporen hehkuttamista! Oli vaan niin ihanaa nähdä kunnon edistyksellinen maa vaihteeksi, missä kukaan ei kulje ryysyissä paljain jaloin tai polta roskia tien varressa. Ja missään ei lemunnut ällöttävä mätänevän saasteen löyhkä! Sitä oikein pani miettimään, miten ihmeessä Indonesia voitaisiin ”pelastaa”. Toivottomaltahan se tuntuu, kun ihmisiä on niin älyttömästi ja tästä ja monista muistakin syistä johtuvia ongelmia riittää.

Minä, Catharina ja Singapore Slingit

Katu Singaporessa. Missä kaikki ihmiset on??

Mutta kyllä Jakartassakin on nyt ollut mukavaa. Ensinnäkin töissä on ollut erityisen kiinnostavaa, koska tällä viikolla on Jakartan suurlähetystön tarkastus ja meillä on kylässä kolme tarkastajaa Suomesta jotka tutkivat meidän nurkat ja haastattelevat koko henkilökunnan ja voivat siten ehdottaa parannuksia tai muutoksia toimintaan jne. Tarkastajat ei suinkaan tulleet tyhjin käsin, lähetystömme ruokatilan pöydällä odotteli maanantaina viisi Fazerin suklaalevyä, valtavat määrät ruisleipää ja Musta Leima-juustoa!! Oonkin hiiviskellyt keittiössä päivien mittaan nauttimassa ;)

Maanantain mahtava asia oli se, että niin tarkastajat kuin edustuston suomalaiset työntekijätkin oltiin kutsuttu suurlähettilään virka-asuntoon lounaalle, ja saatiinkin tosi hyvää ruokaa. Normaalisti tällainen mässäily ei olisi tullut kuulonkaan koska se tarkoittaisi sitä että makaisin vuoteen omana vatsavaivaisena loppupäivän, mutta Singaporen ihmelääkkeen ansiosta vatsassa ei polttanut yhtään ja sain vihdoinkin nauttia ruoasta tarvitsematta murehtia siitä, kuinka sairaana olen loppupäivän.

Kollegani Ivan tuli myös maanantaina työmatkaltaan Suomesta. Ivan toi mukana tuliaisia ja kyllä täytyy sanoa että se oli kuin jouluaatto: äiti ja siskot oli tehneet ihanan joulukalenterin mulle kertomatta mitään ja Ivan toi sen vaan mun työhuoneeseen sanoen että ”tämä muuten on äidiltäsi”. Lisäksi Ivan toi mulle Robin lähetyksen Suomesta, ihanan upouuden pikku miniläppärin!! Olen niin onnessani, vanha tietokoneenromuni vetelee jo viimeisiään. Kyllä oli suunnaton nautinto, että kun taksissa ruuhkassa istuessani mietin mitäs siinä tekisi tai käyttäisi aikaa hyödyksi, niin muistin että mullahan on mahtava läppäri laukussa ja otin sen esiin ja katselin leffoja :) tässä kohtaa huomautan että pyysin tottakai kuskia ensin lukitsemaan ovet (minkä ne täällä tosin yleensä tekee muutenkin) koska ei olisi eka kerta kun joltain viedään autosta tavarat suoraan sylistä.

Tämän viikon kuoroharjoitukset oli rankat koska meidän joulukonsertti on jo tulevana sunnuntaina ja kaikki biisit koreografioineen täytyy tietty osata ulkoa ja mulla on ollut aika vähän kortilla enkä ole ehtinyt harjoittelemaan niitä. Meillä tulee kyllä olemaan aivan mahtava show; lauletaan kaikenlaista ABBAsta joululauluihin ja Broadway-musikaaleista jazzklassikoihin ja useita biisejä varten täytyy oikein vaihtaa vaatteita ja hankkia rekvisiittaa jne. Esimerkiksi mun täytyy vaihtaa vaatetusta tuon 75 minuutin shown aikana noin 4 kertaa :D Oon tosi onnellinen siitä että sain jopa viisi lippua myytyä konserttiin, aina kivaa kun on tuttuja naamoja yleisössä :)

Sokerina pohjalla, kun tulin maanantaina lopen uupuneena kotiin 3 tunnin kuoroharjoituksista, meidän vartija antoi portilla mulle postissa tulleen paketin: Robin äiti lähetti Prahasta kaikenlaista kivaa joulun odotukseen. Kylläpä mua täällä muistetaan! :)