Heippa taasen suomeksi! Oon valitettavasti nyt ihan jäljessä blogipäivityksistä. Työpäivät on pitkiä, töitten jälkeen oon yrittänyt kuntoilla salilla ja iltaisin ei juurikaan ole aikaa kirjoitella päivyriä tai tehdä muutakaan. Eniten harmittaa se, että bahasan opiskelu on jäänyt vähemmälle. Vaikka englannilla pärjää oikein hienosti, niin kyllä se bahasan osaaminen, edes auttavasti, helpottaa elämää monta kertaa täällä.
Puolitoista viikkoa sitten lauantaina meitä pohjoismaiden lähetystöjen harjoittelijoita huvitti käydä taas vähän Jakartan ulkopuolella, ja paikaksi valikoitui Bogor missä on Lonely Planetin mukaan aivan mahtava kasvitieteellinen puutarha. Bogor on pieni kaupunki Jakartasta etelään ja junalla matka kestää noin tunnin. Yllä kuvassa junavaunumme. Eikä muuten tämä reissu ainakaan kukkaroa rasittanut- junaliput maksoivat 11 000 rupiaa eli alle euron.
Perillä Bogorissa näytti olevan jonkin sortin markkinat pystyssä kadun varrella. Kadun kojuissa myytiin vaikka mitä! Jollain tyypillä oli valtavasti mini-kilpikonnia akvaariossa myytävänä, toisella oli ankanpoikia ja pari heppua istui kadun varrella pahvilaatikon kanssa, joka sisälsi liudan eläviä tipuja. Meiltä kaikilta loksahti suut auki kun huomattiin, että tiput oli värjätty kaikki erivärisiksi :D vielä tänäkään päivänä en saa päähäni kuinka niihin oli saatu niin tasainen ja pysyvä väri. Mistään maalista tai spraysta ei selvästikään ole kyse. Ylläolevan kuvan mies myi pieniä pupuja ja pyysi että ottaisin hänestä kuvan. Oli niin söpöjä pupuja että muistelin monta kertaa residenssini sääntöjä, että saisikohan sinne viedä lemmikkejä :)
Bogoria kuvaillaan pieneksi romanttiseksi kaupungiksi. Jos sinne kuulemma menee sinkkuna niin rakastuu ensimmäiseen näkemäänsä ihmiseen. Ihan selvä kikka saada turisteja paikalle :) Bogorin sanotaan myös olevan yksi Jaavan sateisimmista kaupungeista, mutta meidän siellä ollessa aurinko porotti tosi kuumasti. Vesikanistereille tuli käyttöä. Bogorin seutu on kumpuilevampaa maastoa ja pelkkä ajatuskin siitä, että päästään näkemään oikea puutarha missä on puita, luontoa ja nurmikkoa sai meidät ikionnellisiksi. Kasvitieteellinen puutarha olikin tervetullut elämys Jakartan jokapäiväisiin saasteisiin ja meluun, mutta valitettavasti ei me puutarhassakaan roskilta vältytty. Vaikka Idul Fitri oli ollut edellisenä viikonloppuna, monet ihmiset otti tämänkin viikon lomaa ja olivat näköjään myös löytäneet tiensä tänne puutarhaan. Useat indoperheet oli nurmella piknikillä. Puutarha on aivan valtava ja siellä on satoja erilaisia puita ja palmuja - mutta valitettavasti myös älyttömästi roskia joka paikassa. Puutarhan läpi meni joki jossa kellui roskalauttoja ja yksittäisiä muovipulloja. Pani ihan miettimään, mitähän kaikkien vierailijoiden pääsymaksurahoilla oikein tehdään. Ei ainakaan ylläpidetä puutarhaa.
Kävelyreitti tien laidassa
Bogorissa ei selvästikään oltu nähty paljon länsimaalaisia turisteja. Mihin tahansa me mentiinkään puutarhassa, meitä seurasi aina kymmenet uteliaat silmäparit. Jostain puun takaa työntyi esiin kameraa pitelevä käsi joka nappasi meistä vaivihkaa valokuvan. Toiset tuli suoraan kysymään, saako ottaa valokuvan. Alla kuva indonesialaisesta perheestä, joka halusi meidän kanssa kuvaan. Meidän naamat on nyt kymmenissä loma-albumeissa :) Yläpuolella kaksi herttaista koulutyttöä, jotka tuli haastattelemaan mua koska heidän piti viedä kouluun nahoitettu puhelu "natiivipuhujan" kanssa! Länsimaalaisen näköinen henkilö on heille näköjään syntyperäinen englanninkielen puhuja, ja mut kelpuutettiin tehtävään. Ainakin tarjottiin läsnäolollamme muille turisteille valokuvattavaa ja ihmeteltävää :)
Puolitoista viikkoa sitten lauantaina meitä pohjoismaiden lähetystöjen harjoittelijoita huvitti käydä taas vähän Jakartan ulkopuolella, ja paikaksi valikoitui Bogor missä on Lonely Planetin mukaan aivan mahtava kasvitieteellinen puutarha. Bogor on pieni kaupunki Jakartasta etelään ja junalla matka kestää noin tunnin. Yllä kuvassa junavaunumme. Eikä muuten tämä reissu ainakaan kukkaroa rasittanut- junaliput maksoivat 11 000 rupiaa eli alle euron.
Perillä Bogorissa näytti olevan jonkin sortin markkinat pystyssä kadun varrella. Kadun kojuissa myytiin vaikka mitä! Jollain tyypillä oli valtavasti mini-kilpikonnia akvaariossa myytävänä, toisella oli ankanpoikia ja pari heppua istui kadun varrella pahvilaatikon kanssa, joka sisälsi liudan eläviä tipuja. Meiltä kaikilta loksahti suut auki kun huomattiin, että tiput oli värjätty kaikki erivärisiksi :D vielä tänäkään päivänä en saa päähäni kuinka niihin oli saatu niin tasainen ja pysyvä väri. Mistään maalista tai spraysta ei selvästikään ole kyse. Ylläolevan kuvan mies myi pieniä pupuja ja pyysi että ottaisin hänestä kuvan. Oli niin söpöjä pupuja että muistelin monta kertaa residenssini sääntöjä, että saisikohan sinne viedä lemmikkejä :)
Bogoria kuvaillaan pieneksi romanttiseksi kaupungiksi. Jos sinne kuulemma menee sinkkuna niin rakastuu ensimmäiseen näkemäänsä ihmiseen. Ihan selvä kikka saada turisteja paikalle :) Bogorin sanotaan myös olevan yksi Jaavan sateisimmista kaupungeista, mutta meidän siellä ollessa aurinko porotti tosi kuumasti. Vesikanistereille tuli käyttöä. Bogorin seutu on kumpuilevampaa maastoa ja pelkkä ajatuskin siitä, että päästään näkemään oikea puutarha missä on puita, luontoa ja nurmikkoa sai meidät ikionnellisiksi. Kasvitieteellinen puutarha olikin tervetullut elämys Jakartan jokapäiväisiin saasteisiin ja meluun, mutta valitettavasti ei me puutarhassakaan roskilta vältytty. Vaikka Idul Fitri oli ollut edellisenä viikonloppuna, monet ihmiset otti tämänkin viikon lomaa ja olivat näköjään myös löytäneet tiensä tänne puutarhaan. Useat indoperheet oli nurmella piknikillä. Puutarha on aivan valtava ja siellä on satoja erilaisia puita ja palmuja - mutta valitettavasti myös älyttömästi roskia joka paikassa. Puutarhan läpi meni joki jossa kellui roskalauttoja ja yksittäisiä muovipulloja. Pani ihan miettimään, mitähän kaikkien vierailijoiden pääsymaksurahoilla oikein tehdään. Ei ainakaan ylläpidetä puutarhaa.
Kävelyreitti tien laidassa
Bogorissa ei selvästikään oltu nähty paljon länsimaalaisia turisteja. Mihin tahansa me mentiinkään puutarhassa, meitä seurasi aina kymmenet uteliaat silmäparit. Jostain puun takaa työntyi esiin kameraa pitelevä käsi joka nappasi meistä vaivihkaa valokuvan. Toiset tuli suoraan kysymään, saako ottaa valokuvan. Alla kuva indonesialaisesta perheestä, joka halusi meidän kanssa kuvaan. Meidän naamat on nyt kymmenissä loma-albumeissa :) Yläpuolella kaksi herttaista koulutyttöä, jotka tuli haastattelemaan mua koska heidän piti viedä kouluun nahoitettu puhelu "natiivipuhujan" kanssa! Länsimaalaisen näköinen henkilö on heille näköjään syntyperäinen englanninkielen puhuja, ja mut kelpuutettiin tehtävään. Ainakin tarjottiin läsnäolollamme muille turisteille valokuvattavaa ja ihmeteltävää :)
Onpas ihania pupuja! Uskon että teki mieli viedä yks kotiin! :) t.Papu
VastaaPoista